"Sisustaminen on mission impossible samalla tavalla kuin täydellisen ulkonäön hankkiminen. Vaikka kuinka yrittää, niin aina repsottaa jostakin kohtaa. Täydellisen tyylikäs koti on mahdollinen vain lapsettomille ihmisille, joilla on aikaa ja varaa kierrellä antiikkiliikkeissä ostoksilla. Mitä he tekevät täydellisessä kodissaan? Senhän pitää aina olla siisti ja valmis sisustuslehden kuvaukseen? Koko ajan pitää olla valpaana ettei mikään korni, mutta tarpeellinen muoviesine pääse livahtamaan joukkoon."
Tämmöseen lainaukseen törmäsin Facebookissa. Kaveri kehotti tilapäivityksen kirjoittajaa olemaan stressaamatta, nostamaan jalat pöydälle ja antaa "kaaoksen" olla. Mulla sen sijaan heräsi pari ajatusta sisustamisesta.
Sisustaminen. Mitä se ylipäätään on?
Onko se omien mieltymysten, värimaailman, tilojen käyttötarkotuksen toteuttamista itsensä näköisellä tavalla? Jotain, joka saa sut valitsemaan tiettyjä värejä, materiaaleja ja itselle mieluisia tavaroita ja kalusteita?Kauttaaltaan omaa silmää miellyttävän kokonaisuuden, joka ehkä noudattaa jonkinlaista kaavaa valinnoissa? Pahimmillaan se voi toki olla myös pakonomaista tekemistä, jonkun muun luoman mielikuvan toteuttamista, jotain, joka jonkun normin tai trendin mukaan on täydellisen tyylikkään kodin sisustus.
Haluanko mä täydellisesti sisustetun kodin?
Mä haluan kodin jossa me viihdytään. Kodin, joka on meidän näkönen. Meille oma koti on unelmien täyttymys, josta me ollaan joka ikinen päivä onnellisia. Ensimmäisen kerran ollaan päästy tekemään alusta asti uutta, valitsemaan oman näköisemme materiaalit, suunnittelemaan ja toteuttamaan unelmiemme koti. Me ollaan päästy tekemään sitä yhdessä Kannustalolaisten kanssa, joille on vähintäänkin yhtä tärkeää, että koti on elämistä varten, ja asukkaidensa näköinen. Koti isolla K:lla. Meille ei ole yhdentekevää, miltä koti näyttää.
Tossa Facebookista löytyneessä lainauksessa väitetään, että täydellisen tyylikäs koti on mahdollinen vain lapsettomille ihmisille, joilla on aikaa ja varaa kierrellä antiikkiliikkeissä ostoksilla. Tähän väitteeseen on tietysti mahdotonta vastata ennen kuin on määritellyt käsitteen "täydellisen tyylikäs", mutta oletetaan nyt sen tarkoittavan mitä tahansa "sisustuslehtikelpoista" kotia. Suurin osa niistä ihmisistä, joiden koteja mä pidän kauniina, ja harkitun sisustettuina, on tavallisia, yllättävän usein lapsiperheiden koteja. Mutta minkä kriteerin mukaan pitää olla sisustettu, että voi puhua täydellisen tyylikkäästä kodista?
Sisustaminen on oivaltavaa. Ei välttämättä isolla rahalla tehtyä, vaan sellaista, jossa näkee että asioita on mietitty. Tavaroilla on oma paikkansa ja tarkoituksena. Kauniisti sisustettuun kotiin ei välttämättä mene rahaa, aikaa tai vaivaa yhtään enempää kuin sisustamattomaankaan kotiin, sellaiseen, missä tavarat ja huonekalut ovat matkan varrella sattumanvaraisesti valikoituneet. On olemassa paljon ihmisiä, joille tavaroiden käyttöarvo on prioriteetti yksi, viis siitä mitä tavara näyttää. Sekin on ihan ok. Sattumanvaraisesti valikoituneetkin tavarat voivat olla omistajansa näköisiä, kaikki kauniita. Yhdessä ja erikseen.
Herkästi sisustamisesta keskustellessa aihe lipsuu siivoamiseen. Oletukseen siitä, että kauniisti sisustettu koti pitää olla koko ajan tip-top, kuten tuo Facebook-lainauskin oletti, aina sen näköinen että se on valmis sisustuslehden kuvauksiin. Mun mielestä meillä on kaunis ja sisustettu koti, mutta ei kamala - ei tänne kyllä ketään voisi sopimatta päästää kameran kanssa pyörimään. Sisustetussa ja sisustamattomassa kodissa on ihan yhtä paljon siivottavaa ja järjesteltävää, jos haluaa kodin olevan puhdas ja siisti. Ei sillä ole mitään tekemistä sisustamisen kanssa. Päinvastoin, sisustettu, harkittu koti on helpompi pitää puhtaana, kun tilojen käyttötarkoitukset ja materiaalit on mietittyjä, ja jokaiselle tavaralle on oma paikkansa.
"Mitä he tekevät täydellisessä kodissaan?"
Ihan niitä samoja asioita, mitä nekin ihmiset, joilla lattia on kirsikkalaminaattia, keittiön kalusteet pinttyneen kellertävää kerman sävyä, oranssit isotädin vanhat olohuoneen verhot ja sininen nahkasohva - kun kerran halvalla sai. Ruskeassa kirjahyllyssä puolentoista tonnin painosta 80-luvulla puhelinmyynnistä ostettuja tietosanakirjoja. Vuosikymmenten ajalta etelänmatkoilta tuodut posliininorsut ja muut kivat pienet matkamuistot hyllyn reunoja koristamassa. Ei kai se, että koti on sisustettu, tarkoita automaattisesti sitä, että eläminen on jotenkin estetty tai ei mahdu sekaan?
Mun on ihan pakko rikkoa vähän illuusiota, ja kertoa, että meidän tiskipöydiltä löytyy likaisia astioita, keittiön pöytä täyttyy päivän mittaan tavaroista, lehdistä, mainoksista, lasten tavaroista ja kaiken maailman akkulatureista ja kameran ja läppäreiden varusteista. Olohuoneen keinutuoliin unohtuu päivän - joskus useammankin päivän vaatteita, joita ehkä vielä tarvii ennen kuin ne ovat tarpeeksi käytettyjä mennäkseen likapyykkiin. Lapset riisuvat ulkovaatteet keskelle eteisen lattiaa, koska me ei olla vielä löydetty järkevää paikkaa lasten omalle naulakolle. Mä korjaan ne siitä lattialta kaappiin - jos muistan ja viitsin. Siivouskomerossa ei ole tilaa imurille, joten se yleensä pyörii siellä missä sitä eniten tarvitaan. Kodinhoitohuone täyttyy pyykeistä. Polttopuista tulee roskia, rikkalapio ja harja jää usein koristamaan olohuoneen nurkkaa. Lasten huoneet on usein kuin pommin jäljiltä, vaikka kuinka yritän opettaa perus siisteyteen ja tavaroiden järjestyksessä pitämiseen. Aina ei oppi mene perille. Mutta perässä en kulje ja siivoa jälkiä. Oppivat ajan kanssa.
Silti meillä on käynyt ammattivalokuvaaja kuvaamassa meidän kaunista kotia, ja meidän kodista tehdään juttu Kannustalolle, ja kuvia on tarkoitus käyttää mainoskuvina. Ajatelkaa. Tavallisten ihmisten tavallista kotia. Sitä samaa kotia, jossa arkena eletään ihan niinkuin missä tahansa kodissa. Uskon, että sisustuslehtien kuvissa esiintyvissä kodeissa on paljon samaa. Pienellä vaivalla kodista saadaan kuvauskelpoinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että aina olisi joka paikka tip-top 24/7. Tai ainakaan meillä ei ole. Ja mulla olisi hurjasti vielä sisustushaaveita toteutettavana, tämä koti ei ole koskaan valmis. Mä nautin siitä, mulle se ei ole stressiä.
Kun tuo Kannustalon juttu julkaistaan, lupaan palata aiheeseen. Päästään vertailemaan, miltä sama koti näyttää ammattivalokuvaajan linssin läpi. Itseänikin jännittää.
Minkälaisessa kodissa teillä asutaan? Onko se sisustettu? Pidätkö omaa kotiasi tavanomaisena?
