Taannoin täällä lupasin palata kuusiaiheeseen. Nyt paljastan, että otin varaslähdön joulukuuhun jo 30. marraskuuta pystyttämällä kuusen ulkoportaiden pieleen. Kävin siis pelastamassa sen tuosta naapuritontilta, josta kaadettiin puita. Nyt sillä on kunniapaikka ja kauniit valot. Sai kuusiparka arvoisensa lopun lyhyelle elämäntaipaleelleen. Kuusi kesti eilisen myrskynkin, ensimmäiset kaksikymmentä kertaa kävin sen nostamassa pystyyn takaisin, kunnes luovutin ja laskin sen kumolleen nojailemaan kaiteiden kulmaan. Jalkana toimii keraaminen ruukku joka on täytetty kivillä, mutta eipä se eilisessä myräkässä paljon auttanut. Nyt se seisoo taas ryhdikkäänä, joskin vähän turpaansa ottaneen näköisenä omalla paikallaan.
Sisällä Aurorassa palaa kynttilät, riisipuuron tekoon olisi tarkoitys ryhtyä, ja uunissa palaa tuli. Kuinka ihmeen paljon mä saankaan noita polttopuita menemään tänä talvena, kun on niin ihanaa pitää tulta uunissa? Sen ihana pehmeä lämpö ja mukanaan tuoma fiilis on vaan jotain niin luksusta. Joku sanoi että puilla lämmittämiseenkin voi kyllästyä, voiko niin tosiaan olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti