tiistai 1. lokakuuta 2013

Hurjaa...

Elämäni ensimmäinen julkinen blogikirjoitus.

Netti on täynnä toinen toistaan upeampia blogeja. Täydellisiä koteja, kauniita kuvia, taitavia kirjoittajia, oivaltavia ajatuksia, elämänviisauksia. Uusia blogeja syntyy kuin sieniä sateella. Sekaan vaan.

Tähän blogiin tarkoitukseni on tallettaa arjen pieniä hetkiä, kuvia, ja ajatuksia.

Blogin takaa löytyy pieni, melko tavallinen perhe; Äiti, isä ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Asutaan maalla, juuri valmistuneessa omakotitalossa. Pihat on kesken, hiekka kantautuu sisään, ja autotalli on rakentamatta.

Olen luonteeltani pedantti, nautin tavaroiden ja asioiden järjestelystä, rakastan kaunista kotia. Onneksi siedän melko hyvin myös onnellista sekamelskaa, arkisia pyykkivuoria, näkkileivän murusia pöydän alla, puuvärikynän jälkiä olohuoneen pöydässä. Kuraiset kumisaappaat keskellä eteisen lattiaa tai pieni kurainen käden jälki vessan valokatkaisijassa ei saa minua järjiltäni. No saa - joskus.

Aion opetella leipomaan, itseasiassa olen jo aloittanut. Työkaverit ovat saaneet jo nauttia löysästä mustikkapiirakasta, ja hiivan makuisista sämpylöistä. Kotona vaan kehutaan, koska halutaan tietysti olla kannustavia. Kuinka hieno fiilis tuleekaan siitä, kun oma eskarilainen toteaa kerrankin onnistuneesta omenapiirakasta, että "Äiti, sä oot oppinut leipomaan!". Sen voimalla jaksaa taas seuraavat kolme epäonnistumista, ja luottaa siihen, että jonain päivänä taas onnistun.

Tässä blogissa et tule näkemään päivän asuja, tai saamaan kuumimpia muotivinkkejä. Täällä kuljetaan villasukissa ja lökähousuissa. Kauppaan voi mennä kumisaappaissa. Kotona hiukset sipaistaan poninhännälle ja postilaatikolla käydään yöpaidassa. Kukaan ei edes katso pitkään.

Valokuvaamaan aion oppia, toistaiseksi kuvat ovat lähinnä sitä mitä kamerasta sattuu ulos tulemaan. Harjoittelen ahkerasti. Joskus onnistun vahingossa, kun otan tarpeeksi monta kuvaa samasta kohteesta, ja vaihdan summanmutikassa järkkärin asetuksia.

Ja yhdessä asiassa haastan itseni heti alkuun: Blogiini ei eksy ainuttakaan hymiötä. Olen hymiöiden suurkuluttaja, viljelen niitä kuin riisimuroja tekstiin kuin tekstiin. Nyt aion opetella kirjoittamaan ilman. Jos löydät tänne luvatta eksyneen hymiön, saat pitää sen. Ei tarvitse palauttaa. Voit sitten käyttää talteen keräämäsi hymiöt haluamiisi väleihin, aina kun hymyilyttää.

Toivottavasti viihdyt!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti