Ystävä kallis

Ystävät. Miten arvokasta onkaan se, että elämässä on ihmisiä jotka pysyvät. Kaukana ollessaankin ovat lähellä. 

Mulla on jo seitsemäntoista vuotta ollut yksi erityinen, kultaakin kalliimpi - yhtään muita vähättelemättä, mutta tiedättehän - sellainen sydänystävä. Vaikka menee välillä pitkiäkin aikoja, että ei nähdä, ei kuulla, niin tiedän, että siellä hän on. Ja taas kun nähdään, on kuin edellinen kerta olisi ollut eilen. Juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Voi sitä puheen määrää. Kumpikaan ei olla kovin hiljaista sorttia. Kun meillä on yhteistä aikaa, sitä juhlistetaan tietysti kuohuvalla hyvällä ruualla.

Hyvä juoma...

...ja pieniä herkkuja

Kun ystävät kalliit kohtaavat, tilannehan on erityslaatuinen, hyvää oloa tuotetaan tietysti hyvän seuran lisäksi itsensä hemmottelulla. Tälle illalle ystäväni toi mukanaan saunomiseen turve- ja hunajahoitoja. Ihan mahtava ajatus! Ei muuta kun tuumasta toimeen.

Lauteet on syytä suojata...

Kuinka paljon voikaan saada iloa
kulhollisesta turvetta?

Enempää ei voi näyttää (siveellisyyden nimeen!), mutta uskotte jos kerron, että turve leviää ja roiskuu melkoisesti veden kanssa tekemisiin joutuessaan. Onneksi myös huuhtoutuu suht helposti. Sauna säästyi isommilta turvetuhoilta, ja kylppärin perusteellinen pesukin alkaa olla taas ajankohtainen muuten vaan. 

Mutta mikä ihaninta, taas on tankattu hyvää oloa ystävästä!

Kodinhoitohuoneen oviverho

No johan kulkee aika niin ettei perässä pysy. No eipä täällä Harmaassa Aurorassa ole paljon tapahtunutkaan, hyvä kun ehtii välillä käydä kotona nukkumassa. Opiskelun, työn ja perheen yhdistäminen saa joskus tuntumaan, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken.

Jotain olen kuitenkin saanut aikaankin, vihdoin viimein verhon kodinhoitohuoneen oveen. Ovi on huutanut jonkinlaista näkösuojaa jo vuodenpäivät, vaikka naapuri luonnollisesti vakuuttaa, ettei puolialasti - tai alasti saunatiloihin kulkeminen häiritse juuri lainkaan. Ei varmaan. Verhon ikkuna nyt kuitenkin sai.

Verhokangas löytyi Eurokankaasta, vaijerit ylä- ja alareunaan Hong Kongista (se kauppa juu, ei tarvinut kauemmas matkustaa...). Yllätin itseni osaamalla kääntää ja ommella kaikki neljä sivua, pitkille sivuille kapeat sirot käänteet, ylös ja alas kujat rypytysreunoineen. Olen mä vaan kätevä emäntä, enpä olisi itsekään uskonut! Vaijerin silmukoita varten ruuvasin oveen koukut, yhtä kulmaa lukuunottamatta selvisin yhdellä reijällä. Yhden kulman reijitin moneen kertaan, katkoin koukun kierteitä oven sisään varmaan neljä kappaletta. Piiloonhan ne jäi, sipaisu valkoista massaa päälle niin kukaan ei edes huomaa... Ainakaan jollei kerro kenellekään.

Rakkaan mieheni sanoin: Kun itse tekee, niin saa sitä mitä sattuu tulemaan! Tämmöstä tällä kertaa.