maanantai 14. heinäkuuta 2014

Mansikoita ja Kannustalo News

Siis voitteko kuvitella, meinasi käydä ihan kamalia. Vielä viime viikolla puhuttiin joka paikassa, että mansikan pääsato on kypsymässä, parasta mansikka-aikaa eletään alkavalla viikolla. Viikonloppuna suunnittelin jo tälle päivälle retkeä paikalliselle mansikkatilalle ämpäreineni. Meinasin vetää kahvit väärään kurkkuun, kun viikonloppuna alkoi Facebookiin ilmestyä päivityksiä siitä, kuinka mansikkamaat on kerätty tyhjiksi kuluneen viikonlopun aikana. Meinasin jäädä ilman mansikoita!

Onneksi jälleen kerran niin luotettavaksi osoittaunut synnyinseutuni puolen sadan kilometrin päässä osoittautui pelastukseksemme, ja sain Mansikkatila Pekkalasta Kärkölästä kaksi laatikkoa aivan ensiluokkaista marjaa varattua. En valehtele, jos sanon että koko laatikossa oli hätäisesti katsottuna ehkä se kaksi marjaa jotka joutivat poistoon (joista joku muu oli ehtinyt maistaa ennen meikäläistä), kaikki muut olivat kauniin punaisia, suuria, ja makeaakin makeaampia mansikoita. Ihan priimaa siis. Kannatti ajaa hakemaan. 

Iltaruoka syntyi ulkotulella, ja sen jälkiruuaksi syntyi mansikkaista herkkua. 

Iittalan kirkkaisiin Verna-laseihin kasasin kerroksittain suklaa-kaurakeksejä murustettuna, suklaakastiketta, kerma-rahkavaahtoa, ja tuoreita mansikoita. Annokset koristelin suklaakastikkeella ja mintunlehdillä. Valiolla on noita maustettuja rahkoja, niistä käytin tänään kermavaahtoon sekoitettuna sitruunaa ja vaniljaa, niitä kun nyt sattui olemaan. Mansikan kanssa olisi voinut sopia ihanasti myös se lime-valkosuklaa, mutta sitä ei meidän lähikaupassa koskaan ole. Nää on tosi helppoja ja nopeita vaikka vieraille tarjota, on jotenkin raikkaampi vaihtoehto helteillä kun perus pullat tai kakut. 




Juhlistetaan nyt vaikka näillä pitkään odotettua uutta Kannustalo News -lehteä, joka on julkaistu sopivasti asuntomessuille. Lehdestä löytyy kuvia meidän kodista, ja lisäksi Kannustalon sivuilta löytyy nyt rakennustarinamme ja lisää kuvia. Käy kurkkaamassa! 


Alkuperäisen, Kannustalonkin mainitseman Auroran tarinan löydät täältä

Aurinkoisia kesäpäiviä vietetään täällä nyt pihajuttuja suunnitellen, niistä varmaan lisää myöhemmin. Terassia, pengerryksiä, portaita ja sen semmoista on mietinnässä... 

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Päärynä-kinuskikakku

Tulihan se kesä sieltä, kun malttoi odottaa - kuukauden. Ei ole heikkohermoisille eikä malttamattomille tämä Suomen kesä.

Meillä vietettiin (lue: "vietettiin") juuri hääpäivää, ja sen kunniaksi pyöräytin kakun. Tiettyjen ammatinvalintaan liittyvien erinäisten seikkojen takia en kuitenkaan syönyt kakkua rakkaan puolisoni kanssa, vaan rakkaiden kollegoideni, joiden seurassa vietin hääpäivänämme kokonaiset 24h. Töissä. Kakku maistui silti hyvältä - ainakin niistä, jotka nyt sattuvat tykkäämään vähän erikoisemmista makuyhdistelmistä. Valtaosa työkavereista söi hyvällä halulla ja kehui "ihanan elegantteja makupareja ja toisiaan korostavia vivahde-eroja", joku toinen lähes oksensi keittiön lavuaariin. Ei kun ihan oikeesti. Jos ei satu tykkäämään aurajuustosta, eikä voi sietää hapanmaitotuotteita missään muodossa, niin niinkin saattaa käydä. Yrittämisen puutteesta ei voi syyttää. Terkkuja töihin. *hymiö*

Mutta tässä se nyt joka tapauksessa tulee. Päärynä-kinuskikakku, Valiolta. Ohje löytyy linkin takaa. 

Kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikka ensialkuun kuulostaakin erikoiselta. Pohjaan tulee kaurakeksejä ja Snickersiä, täytteeseen päärynän ja kinuskin makuista rahkaa, kermavaahtoa ja liivatetta, ja pintaan koristeeksi tummia viinirypäleitä, aurajuustoa, kinuskia ja tuoreita mintunlehtiä. Alla olevasta kuvasta puuttuu vielä kinuski, lisäsin sen vasta juuri ennen tarjoilua. Helpoimman kautta tietysti, valmis kinuskikastike valuteltuna ohuena nauhana koko komeuden päälle. 


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Juhlahumua ja triplasuklaakakkua

Kesäkuu on vihdoin täällä!


Meillä se tuo tullessaan kuopuksen synttärijuhlat, onneksi jo varsin kesäisissä tunnelmissa. Mukana on yleensä isovanhemmat, tädit, sedät, enot puolisoineen ja lapsineen, serkkuja, pikkuserkkuja, ystäväperheitä. Vaikka kuinka yritän pitää juhlat järkevässä mittakaavassa, niin aina tupa täyttyy lähes äärimmilleen ja iloinen puheensorina ja vilinä täyttää talon. Mä rakastan sitä kun saan laittaa ja leipoa, kestitä ja emännöidä. Vaikka joka vuosi touhuan keittiössä tukka suihkun jäljiltä märkänä vielä vieraiden soittaessa ovikelloa, joudun nyt toteamaan, että kehitystä on tapahtunut. Tänä vuonna olin jo melkein valmis kun vieraat tuli.


Kakut oli tehty edellisenä iltana valmiiksi (juustokakun hyvä puoli, yön asettuneena parhaimmillaan!), samoin pikkupitsojen pohjat, täytteet heittelin päälle ja paistoin hetkeä ennen vieraiden tuloa. Moilasen coctailpiirakoita saa nykyään valmiiksi kypsennettynä, joka on ihan loistava vaihtoehto kun niitä voi lämmitellä menekin mukaan pöytään lisää, pakkasesta 5 minuutissa pöytään. Coctailpiirakoiden kylkeen tein munavoin. Äiti toi mukanaan raparperi-rahkapiirakkaa, ja naposteltavaksi oli laitettu viinirypäleitä, karkkia ja Fasupaloja.

Pauligin makuparikisasta inspiroituneena kakku oli tänä vuonna tuhdin suklainen triplasuklaajuustokakku. Kiitos Kakkumonsterille alkuperäisestä ohjeesta! Ei varsinaisesti mikään painonvartijoiden teemakakku, sisältäessään puoli litraa kermaa ja puoli kiloa suklaata, mutta ah - niin hyvää. Vaikka itse sanonkin. Kakku on testattu nyt kahdesti, ensin palokunnassa (armoton raati) ja hyvän menestyksen siivittämänä nyt myös synttäreillä. Ja koska edes minä en ole pystynyt epäonnistumaan sen kanssa, niin onhan se takuuvarma ohje jaettavaksi myös täällä.

© Eetu Mononen
Pohja:
125 g voita

1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota voi ja sokeri, lisää muna ja kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi massaksi. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla - laita paperi pohjan päälle ja kiinnitä sitten reuna, jolloin paperi jää tiukasti väliin. Laita sisäreunaa kiertämään toinen, reunankorkuinen suikale. Painele massa pohjalle. Ohjeen määrä riittää kahteenkin kakkupohjaan, tietysti makuasia, minkä paksuisen pohjan haluaa tehdä. Paista 200 asteessa, pohjan paksuudesta riippuen n. 10-12 min. Anna jäähtyä.
Täyte:

5 dl kermaa
400 g vaniljatuorejuustoa
100 g valkosuklaata (1.kerros)
130 g maitosuklaata (2.kerros)
150 g tummaa suklaata (3.kerros)
6 liivatelehteä (2 lehteä per kerros)

Vatkaa kerma, lisää siihen tuorejuusto, sekoita tasaiseksi massaksi. Tuorejuuston sekoittamista helpottaa, kun otat sen hetkeksi huoneenlämpöön ennen käyttöä. Jaa massa kolmeen kulhoon, jokaista täytekerrosta varten tehdään oma osio. Kaksi kulhoa voit laittaa jääkaappiin odottamaan. 
Tee ensimmäinen osio täytettä. Sulata valkosuklaa mikrossa varovasti lyhyissä jaksoissa (tai jos haluat hifistellä, tee se vesihauteessa). Lisää kädenlämpöinen sula suklaa ensimmäisen kerma-tuorejuustomassan sekaan, sekoita tasaiseksi. Liota kaksi liivatelehteä pehmeäksi, ja lisää pari teelusikallista kiehuvaa vettä, sekoita liivate kerma-tuorejuusto-valkosuklaamassaan. Kaada massa kakkupohjan päälle vuokaan, ja laita pakastimeen pariksi kymmeneksi minuutiksi jähmettymään. Kun ensimmäinen kerros on jähmettynyt, toista sama kahden muun kerroksen kanssa, toinen kerros maitosuklaalla, ja viimeinen tummalla suklaalla. Jokaiseen osioon tulee kaksi liivatelehteä. Viimeistele viimeisen kerroksen pinta lusikalla tai nuolijalla kauniin huolimattomasti. 
Anna koko kakun jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Höylää pinnalle reilusti suklaata, juustohöylä toimii tähän parhaiten. Suklaan sijaan voit koristella myös reilulla määrällä tuoreita marjoja, toimii varmasti myös hyvin. Irroita irtoreuna  varovasti, ja poista reunan leivinpaperisuikale, jolloin hyvin hyytynyt reuna jää siistiksi ja tasaiseksi. Voilá - kakku on valmis!
© Eetu Mononen

perjantai 23. toukokuuta 2014

Positiivisen ajattelun peruskurssi

Kesä ja kärpäset. Tosin kärpäsiä ei oo vielä hirveesti. Ei onneks hyttysiäkään. Hellettä sitten senkin edestä.

Mä luen kateellisena muiden blogeista sitä, miten hienosti pihat etenee, tulee leikkimökkiä ja pihavajaa, autotallia ja pihakivetyksiä. Meidän pihaa kuvaa edelleen parhaiten sana "saharasimulaattori". Pengerryksiin tulevat kivet on edelleen yhtenä isona kasana tontin nurkassa, ja etupiha on maatöiden aikaista karkeaa mursketta. Kulku etuovelle on maailman epäkäytännöllisimmän murskeluiskan kautta. Ei kauheen kiva. Nyt on onneksi päästy asiassa sen verran eteenpäin, että kaivurin tulo on sovittu lähitulevaisuuteen, kun tuosta naapuritontilta kone kuskeineen vapautuu. Etupiha saadaan toivottavasti askeleen lähemmäksi valmiimpaa, ja ylätasanteelle nostettua savi ja multa nurmikonpohjaksi. 


Viljelylaatikoihin on ilmestynyt elämää. Perunan versot on noussut pintaan ja kurkottavat valoa kohti, porkkanat on kylvetty ja salaattilaatikosta pilkistää pienen pieniä Rucolan taimia mutkittelevissa riveissä. Kuka lie laittanut siemenet vinoon vakoon?

Peruna

Sirot pienet työvälineet..?
Rucolaa





















Tää positiivisen ajattelun näkökulma tuli nyt siitä, että vaikka täällä on kaikki ihan kesken, ja äkkiseltään katsottuna kukaan ei ole tehnyt mitään pihan eteen, niin kun oikein tarkkaan katsoo, voi löytää muutamia pieniä juttuja joissa on jo yritystä kauniimman pihan puolesta. Ystävältä saadut pienet perennan taimet ovat löytäneet paikkansa kiven koloista sellaisista paikoista, joita ei enää kovasti myllätä. Ja meidän onnemme on kaunis luonto ympärillä, luonnonkivet, mustikanvarvut, sammalet ja kanervat. Niitä on parhaamme mukaan yritetty säästää pihapiirissäkin, ja tavoitteena on joskus luoda sellainen piha, jossa rakentaen tehty piha yhdistyy kauniisti olemassaolevaan luontoon. 

Pikkutalvio ja joku muu johon tulee ehkä sininen kukka?
Taisi siinä olla joku suikeroalpikin?

Pieniä maksaruohon alkuja ison kiven päällä



Kivien lomasta paikkansa löytänyt Kissankäpälä?

Mustikat omalta takapihalta...
...ja etupihalta.

Mättääseen unohtunut halkoprojekti hukkuu varvikkoon

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Hiekkaa, kiviä, hiekkaa ja kiviä. 


maanantai 12. toukokuuta 2014

Viljelylaatikoita

Tietäähän sen, että kun on tentti edessä ja pino paksuja opuksia opiskeltavana, keksii kummasti kaikkea tuiki tärkeää korvaavaa tekemistä. Viimeiset kuukaudet on menneet nenä tiukasti anestesiologian ja kardiologian kirjojen välissä, luennoilla, tenteissä ja samaan aikaan harjoittelussa. En ihmettelisi, vaikka lapset alkaisivat kysellä isältään, että kuka on tuo nainen joka meillä käy nukkumassa.
 
Mun on pitänyt jo pitkään esitellä teille Maailman Hienoimmat Viljelylaatikot á la Harmaa Aurora. Kannustalon väki jätti ystävällisesti meille epämääräisen kasan kaikkea yli jäänyttä ulkoverhoustavaraa, josta me innoissamme nikkaroimme kolme viljelylaatikkoa kaikkiaan kovin keskeneräiseen pihaamme. 



Isoimpaan laatikkoon on kylvetty perunat (ei näy vielä ketään, laitoinkohan liian syvään?). Keskikokoiseen ajattelin porkkanoita ja pienimpään rucolaa, jäävuorisalaattia ja yrttejä. Mansikkamaan tarvisin vielä, mutta en ole vielä osannut päättää, olisiko sekin laatikossa, vai kivillä korotettu kohopenkki.

Takapihan nurkkaan on suunniteltu 2x3m kokoista puuvajaa, ja etupihaa olisi tarkoitus kattaa kestopuuterasseilla. Lottovoittoa odotellessa. 

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Ystävä kallis


Ystävät. Miten arvokasta onkaan se, että elämässä on ihmisiä jotka pysyvät. Kaukana ollessaankin ovat lähellä. 

Mulla on jo seitsemäntoista vuotta ollut yksi erityinen, kultaakin kalliimpi - yhtään muita vähättelemättä, mutta tiedättehän - sellainen sydänystävä. Vaikka menee välillä pitkiäkin aikoja, että ei nähdä, ei kuulla, niin tiedän, että siellä hän on. Ja taas kun nähdään, on kuin edellinen kerta olisi ollut eilen. Juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Voi sitä puheen määrää. Kumpikaan ei olla kovin hiljaista sorttia. Kun meillä on yhteistä aikaa, sitä juhlistetaan tietysti kuohuvalla hyvällä ruualla.

Hyvä juoma...
...ja pieniä herkkuja

Kun ystävät kalliit kohtaavat, tilannehan on erityslaatuinen, hyvää oloa tuotetaan tietysti hyvän seuran lisäksi itsensä hemmottelulla. Tälle illalle ystäväni toi mukanaan saunomiseen turve- ja hunajahoitoja. Ihan mahtava ajatus! Ei muuta kun tuumasta toimeen.


Lauteet on syytä suojata...
Kuinka paljon voikaan saada iloa
kulhollisesta turvetta?

Enempää ei voi näyttää (siveellisyyden nimeen!), mutta uskotte jos kerron, että turve leviää ja roiskuu melkoisesti veden kanssa tekemisiin joutuessaan. Onneksi myös huuhtoutuu suht helposti. Sauna säästyi isommilta turvetuhoilta, ja kylppärin perusteellinen pesukin alkaa olla taas ajankohtainen muuten vaan. 

Mutta mikä ihaninta, taas on tankattu hyvää oloa ystävästä!

torstai 6. maaliskuuta 2014

Kodinhoitohuoneen oviverho

No johan kulkee aika niin ettei perässä pysy. No eipä täällä Harmaassa Aurorassa ole paljon tapahtunutkaan, hyvä kun ehtii välillä käydä kotona nukkumassa. Opiskelun, työn ja perheen yhdistäminen saa joskus tuntumaan, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken.

Jotain olen kuitenkin saanut aikaankin, vihdoin viimein verhon kodinhoitohuoneen oveen. Ovi on huutanut jonkinlaista näkösuojaa jo vuodenpäivät, vaikka naapuri luonnollisesti vakuuttaa, ettei puolialasti - tai alasti saunatiloihin kulkeminen häiritse juuri lainkaan. Ei varmaan. Verhon ikkuna nyt kuitenkin sai.




Verhokangas löytyi Eurokankaasta, vaijerit ylä- ja alareunaan Hong Kongista (se kauppa juu, ei tarvinut kauemmas matkustaa...). Yllätin itseni osaamalla kääntää ja ommella kaikki neljä sivua, pitkille sivuille kapeat sirot käänteet, ylös ja alas kujat rypytysreunoineen. Olen mä vaan kätevä emäntä, enpä olisi itsekään uskonut! Vaijerin silmukoita varten ruuvasin oveen koukut, yhtä kulmaa lukuunottamatta selvisin yhdellä reijällä. Yhden kulman reijitin moneen kertaan, katkoin koukun kierteitä oven sisään varmaan neljä kappaletta. Piiloonhan ne jäi, sipaisu valkoista massaa päälle niin kukaan ei edes huomaa... Ainakaan jollei kerro kenellekään.

Rakkaan mieheni sanoin: Kun itse tekee, niin saa sitä mitä sattuu tulemaan! Tämmöstä tällä kertaa. 

perjantai 24. tammikuuta 2014

Perfect Home

Niin täydellisenä kun tätä omaa Kotiani tietysti pidänkin, otsikko ei tällä kertaa viittaa tähän onnistuneeseen talovalintaan. Perfect Home -sisustuskutsuja vietettiin tänään Harmaassa Aurorassa kolmatta kertaa, ihanalla joukolla ihania naisia (ja miehiä). Osa vieraista on uskollisia vakiokutsuilijoita ja konkareita jo näissä Perfect Home -touhuissa, mutta joka kerta joukkoon eksyy myös uusia ihastelijoita. 


Kutsut osuivat sopivasti hyvin merkitykselliselle päivälle - Harmaa Aurora on nyt yksivuotias. Tänään siis tuli tasan vuosi siitä, kun Aurora nousi tälle mäelle, ja itseasiassa ilmakin oli yhtä kuulas ja kylmä kuin silloinkin, -20 astetta. Kutsuilla sen sijaan oli varsin lämmin tunnelma. Toinen toistaan ihanimpia tuotteita oli jälleen tuotu hypisteltäväksi, kiitos Miia Rikkola. Miian tyyli esitellä tuotteita on vailla vertaa, ihanan reipas, avoin, rehti ja iloinen. Vaikka äkkiseltään voisi luulla, että tämä postaus sisältää blogiyhteistyötä, voin kertoa että näin ei ole. Puhtaasti hyvästä kokemuksesta ja täysin ansioituneena tämä maininta. 


Nämä tuotteethan ovat kuin meille tehtyjä, sekä värimaailmaltaan, että tyyliltään. Aiemminkin kotia on koristanut joissain kuvissa täälläkin näkyviä juttuja, kuten takan päältä löytyvä enkelipatsas, Tulip -tuikkulyhtyjä, valkoisia peltisydämiä, Savona -kynttilänjalkoja, ja nyt tällä kertaa tilaukseen päätynyt Time -kello. Keittiön seinään mallailin sitä jo innoissani. Kuvia tuotteista löytyy pitkin täältä blogista, mutta myös Perfect Homen tuotekuvastosta.



Touhuntäyteinen päivä on takana, kätevä emäntä oli loihtinut pöytään pesto-salami-kirsikkatomaatti-aurajuusto -piirakkaa, paistovalmiita vaniljakierrepullia, vaahtokarkkeja ja Fasuja. Kahvia keiteltiin pannutolkulla, ja talon täytti iloinen puheensorina. Tämä on sitä parasta, mitä emäntä voi näiltä kutsuilta saada; Rentoa yhdessäoloa, ystäviä, tuttavia, naapureita.

Onnistunut päivä. Onnea Harmaa Aurora 1v! Tänään, kuin syntymäpäivän kunniaksi, osui myös Kannustalon uuden Muuttovalmiit -esitteen julkaisu, käyhän kurkkaamassa ja ihastelemassa. Tarkimmat tiirailijat voivat bongata sieltä tuttujakin.

torstai 23. tammikuuta 2014

Kevättalven aurinko

Voiko sitä jo sanoa kevättalven auringoksi? Onhan kohta jo kevät, onhan?

Ihanan valoisia päiviä on menty jo reilun viikon verran, rapsakkaa, kirpeää pakkassäätä. Blogissa on nukuttu talviunta, ihan vaan koska tämä elo nyt koulun alkamisen myötä on ollut vähän lennokasta. Pitkän päivän päätteeksi kun tulee kotiin, sitä päätyy mieluummin kainalopaikalle sohvalle kuin koneelle. 

Tänäänkin saatiin nauttia ihanan kuulaasta pakkassäästä, ikkunasta avautui melko ihana talvinen maisema, vaikkei lunta paljon olekaan.


Ulkona on monena päivänä ollut vähän liiankin kylmä ulkoilemiseen, tuuli on tehnyt pakkasesta entistä purevampaa. Tänään rohkaistuttiin jo luistelemaan, itse vedin luistimet jalkaan ensimmäistä kertaa sitten kahteenkymmeneen vuoteen. Pysyin pystyssä, taitaa säilyä lihasmuistissa melko pitkään tuo taito. Luistelukenttä löytyy meillä melkein takapihalta, on lämpimät pukuhuoneet ja vessat, lasten kannalta ihan luksusta. Ihanaa oli huomata, että kaikilla luistelevilla lapsilla oli kypärät päässä, tuntuu olevan siis nykyään enemmän sääntö kun poikkeus että turvavarusteet on kunnossa. Ei silloin ennenvanhaan...

Kotiin tullessa varpaat ja sormet jäässä, posket punaisina keiteltiin kuumat kaakaot, oikein kermavaahdolla lasten kanssa. Uuniin tulet ja sohvalle. Aika luksusta. 


maanantai 6. tammikuuta 2014

Uuteen vuoteen

Niin se meni. Vuodenvaihde. Blogit ovat täynnä muistelmia viime vuodesta, kohokohdista, toinen toistaan hienommista hetkistä, ja toisaalta myös menetyksistä ja murheista. Toivottavasti tämä alkanut vuosi on meille kaikille hyvä ja onnentäyteinen. 

[Kuvittele tähän kuva ilotulitusraketista tummalla yötaivaalla, ja pari tunnelmallista kuvaa kuohuviinistä... Itsehän katselin ne muutamat raketit auton ratista matkalla töistä kotiin, ja väsyneensä omasta sängystä pinnisteltyäni keskiyöhön, jaksoin ennen unentuloa vilkaista taivaalle ennen kuin uni voitti.]

Kuusi sai lähteä, jätti jälkeensä vain paksun neulasmaton olohuoneesta ulko-ovelle, taisi unohtua se kastelu loppumetreillä.

Itse keskityn menneiden sijaan tulevaan. Tämä vuosi tulee olemaan työntäyteinen, tiedän sen nyt jo. Lokakuussa väläyttelin ajatusta jatko-opinnoista postauksessa Haaste vastaanotettu, ja myöhemmin kerroinkin opiskelupaikan saaneeni. Sittemmin vielä myönsin vähän ahdistuneeni kouluajatuksesta ja ajankäytöllisistä ongelmista, mutta nyt kun koulun alkaminen on ihan ovella, olen oikeastaan aika innoissani. Olen harkinnut vakavasti jääväni omasta toimestani opintovapaalle, vaikka se oli aluksi täysin poissuljettu vaihtoehto. Nyt olen kääntänyt oman logiikkani siihen suuntaan, että keskittymällä täysin opiskeluun, voisin tehdä sen tehokkaasti ja täysipainoisesti. Taloudellinen puoli tietysti tässä vaihtoehdossa huolettaa, mutta tutustuminen ansiosidonnaiseen aikuiskoulutustukeen lievitti tätäkin ahdistusta, ainakin aavistuksen verran. Alakin on onneksi sellainen, että aina voi tehdä keikkatöitä jos tuntuu tiukalta.

Mitä muuta vuosi tuo tullessaan? Yksi juttu, mitä odotan innolla, on seuraava Kannustalo News -julkaisu, jossa pitäisi olla  meidän kodista pieni juttu valokuvineen. Jännityksellä odotan, miltä oma koti näyttää lehdessä, jota on aina lukenut huokauksien saattelemana, ja pieni kateuden häivähdys mielessä. Kateellinen, sellasella hyvällä tavalla. Ihmisillä on niin kauniita koteja. Jännä nähdä, näyttääkö tämä oma koti yhtä kauniilta ammattivalokuvaajan linssin läpi. Uskon, että valokuvaaja Eveliina Mustonen saa minkä tahansa kodin näyttämään kauniilta. Niin upea persoona ja taitava valokuvaaja hän on. Ihania muistoja tulee tuosta päivästä, kun kuvattiin, kotona viipyi hetken melko taianomainen tunnelma.

Kannustalon luvalla saan jakaa teidän kanssanne muutamia otoksia kuvauspäivältä. Kyseessä siis muuttovalmis Aurora 121, muutettu sisään helmikuussa 2013. Meidän Aurorasta pieni tarina täällä.





Mukavaa vuoden alkua jokaiseen kotiin! Itse alan odottaa jo piteneviä päiviä, kevättalven aurinkoa (jonka muuten näin eilen vilaukselta kaikesta tästä vesisateesta ja harmaudesta huolimatta!) ja tämän nuhjuisen, synkän talven loppumista. Kohta on taas kesä!