perjantai 23. toukokuuta 2014

Positiivisen ajattelun peruskurssi

Kesä ja kärpäset. Tosin kärpäsiä ei oo vielä hirveesti. Ei onneks hyttysiäkään. Hellettä sitten senkin edestä.

Mä luen kateellisena muiden blogeista sitä, miten hienosti pihat etenee, tulee leikkimökkiä ja pihavajaa, autotallia ja pihakivetyksiä. Meidän pihaa kuvaa edelleen parhaiten sana "saharasimulaattori". Pengerryksiin tulevat kivet on edelleen yhtenä isona kasana tontin nurkassa, ja etupiha on maatöiden aikaista karkeaa mursketta. Kulku etuovelle on maailman epäkäytännöllisimmän murskeluiskan kautta. Ei kauheen kiva. Nyt on onneksi päästy asiassa sen verran eteenpäin, että kaivurin tulo on sovittu lähitulevaisuuteen, kun tuosta naapuritontilta kone kuskeineen vapautuu. Etupiha saadaan toivottavasti askeleen lähemmäksi valmiimpaa, ja ylätasanteelle nostettua savi ja multa nurmikonpohjaksi. 


Viljelylaatikoihin on ilmestynyt elämää. Perunan versot on noussut pintaan ja kurkottavat valoa kohti, porkkanat on kylvetty ja salaattilaatikosta pilkistää pienen pieniä Rucolan taimia mutkittelevissa riveissä. Kuka lie laittanut siemenet vinoon vakoon?

Peruna

Sirot pienet työvälineet..?
Rucolaa





















Tää positiivisen ajattelun näkökulma tuli nyt siitä, että vaikka täällä on kaikki ihan kesken, ja äkkiseltään katsottuna kukaan ei ole tehnyt mitään pihan eteen, niin kun oikein tarkkaan katsoo, voi löytää muutamia pieniä juttuja joissa on jo yritystä kauniimman pihan puolesta. Ystävältä saadut pienet perennan taimet ovat löytäneet paikkansa kiven koloista sellaisista paikoista, joita ei enää kovasti myllätä. Ja meidän onnemme on kaunis luonto ympärillä, luonnonkivet, mustikanvarvut, sammalet ja kanervat. Niitä on parhaamme mukaan yritetty säästää pihapiirissäkin, ja tavoitteena on joskus luoda sellainen piha, jossa rakentaen tehty piha yhdistyy kauniisti olemassaolevaan luontoon. 

Pikkutalvio ja joku muu johon tulee ehkä sininen kukka?
Taisi siinä olla joku suikeroalpikin?

Pieniä maksaruohon alkuja ison kiven päällä



Kivien lomasta paikkansa löytänyt Kissankäpälä?

Mustikat omalta takapihalta...
...ja etupihalta.

Mättääseen unohtunut halkoprojekti hukkuu varvikkoon

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Hiekkaa, kiviä, hiekkaa ja kiviä. 


maanantai 12. toukokuuta 2014

Viljelylaatikoita

Tietäähän sen, että kun on tentti edessä ja pino paksuja opuksia opiskeltavana, keksii kummasti kaikkea tuiki tärkeää korvaavaa tekemistä. Viimeiset kuukaudet on menneet nenä tiukasti anestesiologian ja kardiologian kirjojen välissä, luennoilla, tenteissä ja samaan aikaan harjoittelussa. En ihmettelisi, vaikka lapset alkaisivat kysellä isältään, että kuka on tuo nainen joka meillä käy nukkumassa.
 
Mun on pitänyt jo pitkään esitellä teille Maailman Hienoimmat Viljelylaatikot á la Harmaa Aurora. Kannustalon väki jätti ystävällisesti meille epämääräisen kasan kaikkea yli jäänyttä ulkoverhoustavaraa, josta me innoissamme nikkaroimme kolme viljelylaatikkoa kaikkiaan kovin keskeneräiseen pihaamme. 



Isoimpaan laatikkoon on kylvetty perunat (ei näy vielä ketään, laitoinkohan liian syvään?). Keskikokoiseen ajattelin porkkanoita ja pienimpään rucolaa, jäävuorisalaattia ja yrttejä. Mansikkamaan tarvisin vielä, mutta en ole vielä osannut päättää, olisiko sekin laatikossa, vai kivillä korotettu kohopenkki.

Takapihan nurkkaan on suunniteltu 2x3m kokoista puuvajaa, ja etupihaa olisi tarkoitus kattaa kestopuuterasseilla. Lottovoittoa odotellessa.