sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Löytöjä


Viikko vierähtänyt blogihiljaisuutta. Joulu oli ja meni, kuusi koristaa vielä olohuonetta, mutta jouluruuat on (onneksi!) taakse jäänyttä elämää. Voi ähky. Vettä sataa edelleen, lunta ei ole edes lupailtu. Eilen illalla töistä kotiin ajellessa mietin, että mikä mättää, kun eletään vuodenvaihdetta ja mittari näyttää +6 ulkolämpötilaa. 



Mä olen viime päivinä tehnyt aivan mahtavia blogilöytöjä, kun on ollut aikaa lukea ja eksyä toinen toistaan ihanampiin blogeihin. Eksyä, toden totta. Nälkä kasvaa syödessä, ja sitä huomaa olevansa syvemmällä ja syvemmällä... Monilla on ihan huokailuttavan ihania koteja. Ja miten mahtavaa on, että siitä omasta kodistaan ja ihanista ideoista voi myös jakaa muille kuvien ja mukaansa tempaavien tekstien ja tarinoiden muodossa. 

Mä haluan jakaa muutaman löydön teidän kanssa.

Vanhan kaakelitakan talossa ; Tämä herätti mussa taas hetkeksi sen "miksi mä en koskaan löytänyt mulle sitä vanhaa, kaunista hirsitaloa, tunnelmineen ja tarinoineen" - tunteen. Isona mä hankin vapaa-ajan asunnoksi sellaisen, ihan pienen vaan. Lautalattiat ja kaakeliuunin. 


Kuva: Vanhan kaakelitakan talossa

Valkoinen Puutalokoti ; Ihana, mausteinen, utuinen, kauniita ideoita ja yksityiskohtia. 

Kuva: Valkoinen Puutalokoti


Lilla Tirlittan; Kaunista, mietittyä sisustamista, ihania näpertelyitä, koristeita, ideoita. Ihan mun väreissä ja mun tunnelmissa. Sopivasti bling-blingiä. 

Kuva: Lilla Tirlittan


Näitähän tietysti olisi vaikka kuinka paljon, jotka ansaitsisivat maininnan. Mutta käykää nyt näissä muutamassa ensin ja nauttikaa!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Ihana hiljaisuus

Sade ropisee ikkunaan, lämmintä on +4. Ei kovin jouluista.  

Hiljaisuus, lempeät valot. Kuusen tuoksu. Jos ei katso ulos, voi kuvitella joulun olevan ihan ovella...



lauantai 21. joulukuuta 2013

On kuusi tuotu huoneeseen...

Tavallisesti kuusi on tuotu vasta aattoaamuna, mutta koska nyt joulunpyhät menee töissä, niin haluttiin tietysti fiilistellä jo nyt vapailla. Mulla oli vakaa aikomus hakea kuusi itse metsästä, mutta koska keli ei ole kovin jouluinen, ja vesisateessa metsässä rämpiminen lasten kanssa ei kiinnosta, valitsin helpomman vaihtoehdon ja hain kuusen kuusimyyjältä. Oli luonnollisesti paikallinen myyjä, ja kotimainen metsäkuusi. Mä en nimittäin näe mitään järkeä siinä, että meillä täällä Suomessa on metsää silmän kantamattomiin, ja sitten jouluksi kuusia tuodaan ulkomailta rahdaten. Äly hoi. Ja sitäpaitsi, ainakin tämä kuusi oli Tanskan kilpaveljiään huomattavasti edullisempi. Ja kaksin verroin kauniimpi. 

Kuusen koristeista postailin jo eilen niitä askarrellessani, ja projekti on saanut tänään piparintuoksuista jatkoa. Antakaa kuvien kertoa. Valkoiset kuorrutukset on pikeeriä, eli kananmunan valkuaista ja tomusorkeria, ripaus sitruunanmehua vatkattuna. Pienellä tyllalla pursotettuna. Helmet on noita sokerihelmiä, joiden kanssa jokainen on joskus rikkonut hampaansa. Epäkäytännöllisiä, mutta niin kauniita. "Ikkunat" on tehty mustaherukan makuisista Mynthoneista. Toi oli mulle ihan uus juttu että karkkimurskaa voi tolleen sulattaa uunissa ikkunoiksi! Aina oppii uutta! Kiitos vinkistä (ja ylipäätään tästä koristeluideasta) Leivontatarvike Juhlavaan, ja Avec Amourin Sannalle. 




Kun ilta vaihtuu yöksi, ja Harmaa Aurora hiljenee, jää ilmoille huumaava pipareiden ja kuusen tuoksu, ja himmeät valot. Nautitaan joulusta!




perjantai 20. joulukuuta 2013

Mistä on pienet kuusenkoristeet tehty?

Täällä vallitsee selvästi höyhenenkevyt joulutunnelma. Siis jos onnistuu olemaan ajattelematta flunssaista oloa ja raskaalta tuntuvaa päätä. Parempaan päin kuitenkin jo. Tänä vuonna näyttää siltä, että meidän kuusi tulee pukeutumaan maltilliseen bling-blingiin ja jouluenkelin siipien sävyihin, valkoiseen, hentoon vaaleanpunaiseen ja hopeaan. Idea vähän niinkuin alkoi noista huurteisista Weisten höyhenpalloista. 

Koristeita askarrellessani kysyin tuolta perheen miesväeltä mielipidettä, ja innoissani hehkutin, että hei näistä tulee ihan valtavan ihania, niin herkkiä ja kauniita! Intoni ammuttiin kertaheitolla alas, kertomalla, että kauniita joo, mutta ei noissa kyllä mitään jouluun liittyvää ole. Pöh. Mielikuvituksen puutetta, sanon minä. Kuuseen voi laittaa mitä vaan, eikös?

Noihin itsetehtyihin koristeisiin hain tarpeet Paperipilvestä, Porvoosta. Muovikristalleja, valkoisia höyheniä, hopeanväristä metallilankaa ja organzanauhoja. Siellä olis ollut vaikka mitä ihanaa, tunsin itseni ihan lapseksi karkkikaupassa kun valitsin "kolme noita" ja "viis noita" -kristalleja. 

Tässä vähän esimakua. Multa puuttuu enää kuusi. Siis se puu. Eli ei paljoa?







Palataan aiheeseen kun löydän sen kuusen...

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulukuun 17 - Torttuja ja pipareita


Harmaassa Aurorassa tuoksuu joulu entistä useammin. Pipareita ja torttuja on paistettu pienissä erissä nyt useampana päivänä. Vastapaistettunahan ne on parhaita, joten niitä on kiva puuhailla vähän kerrallaan, samalla saa sen tuoksun taloon. Ja lapset tykkää.

Tänään tehtiin ihan perinteisiä luumutorttuja ja piparkakkuja. Meillä turvaudutaan valmistaikinoihin, ne on niin helppo ottaa pakkasesta ja saa nopeesti valmista. Ei ehdi lapsetkaan turhautua kun pääsee suoraan kiinni taikinaan. Ja ihan yhtä hyvää tulee, ellei parempaakin. Kuin että itse tekisin. Mun kokkailut kun tiedetään.

Koska mä haluan kaikessa päästä aina vähän helpommalla, niin tänään testattiin piparimuottien toimimista torttujen teossa apuna.

Valmistaikina, levy puolitettu

Pieni sydänmuotti, jolla painetaan kulmia kohti läpi asti,
 muualta jää vaan kevyt painallusjälki

Sitten käännellään kulmat kohti keskustaa.
Hilloa mä laitan alle ja päälle, tykkään että sitä on PALJON.
Sipaisu kananmunaa reunoille.

Ripaus tomusokeria päälle paiston jälkeen

...ja pöytään. Nam.



sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Ajatusmatka joulupöytään ja lahjoihin

Joulu tuntuu täyttävän kaikki ajatukset. Miettii, mitä on vielä hankkimatta, mitä haluaisi tehdä vielä ennen joulua, kuinka monta päivää vielä. Ehkä mulla on vielä paljon opittavaa, ennenkuin saavutan stressittömän joulun. 

Tänään kysyin ekan kerran perheeltä, että mitä me tänä vuonna haluttais kattaa joulupöytään. Meillä ollaan koko joulu enemmän tai vähemmän töissä, ja se tietysti vaikuttaa siihen, että haluaisi tehdä ajoissa, helppoja ruokia joita voi syödä useampana päivänä. Ihan ekana joulupöytään kuuluu meillä itse pyöritetyt lihapullat. Niiden kanssa pitää saada italiansalaattia. Itse tehtyä tietysti. Kraavilohi tulee seuraavaksi, ja kraavisiikaa tietysti myös. Kinkku paistetaan, ihan pieni vaan. Laatikoita meillä ei kukaan kaipaa. Jotenkin ne kuitenkin joka vuosi eksyy meidänkin joulupöytään. Kun ne kuuluu olla. Tänä vuonna ajattelin etsiä pari uutta ohjetta, esim. jotain herkullista punajuuripaistosta, tai kasvisgratiinia. Joku vihreä, raikas salaatti pitää olla, ja kalojen kaveriksi ihania katkarapuherkkuja, niitä valmiita salaatteja joilla on täällä blogissakin joskus herkuteltu. Koska pöytään on tulossa noita kylmiä kaloja, suunnittelin niiden lisukkeeksi uuniperunoita. Perinteiset keitetyt perunat ei kuulu meijän ruokapöytään kuin uusien perunoiden aikaan alkukesästä, joten ei niitä ole tulossa joulupöytäänkään. Tuoretta leipää pitää olla, täytyy katsoa kuinka toi lähellä toimiva kotileipomo on auki joulun alla. Makeaksi jälkiruuaksi ajattelin suklaakakkua. Suklaata tulee varmaan nautittua pitkin joulua, sehän nyt on selvä. 

Mä kävin eilen vähän ostoksilla, oikeestaan piti mennä katsomaan ihan jotain muuta kuin mitä mukaan tarttui. Suunnitelmissa pysyin sen verran, että lapsille hankittiin pari pientä, tarpeellista lahjaa, ja yksi yhteinen peli. Meillä ei aikuiset osta toisilleen lahjoja, se on ollut sovittu joka vuosi. Parhaaseen hyötysuhteeseen päästään, kun saa ostaa itselleen jotain, mitä on toivonut. Itselle, tai kotiin yhteiseksi. Viime vuonna mä ostin "mulle" 10 Arabian valkoista Teema-lautasta. Tänä vuonna aloitin tuon pidempään haaveilemani Sarjaton -projektin. Se alkoi kahdella mukilla. Ne on niin ihania. Muumimukit saa nyt alkaa väistyä lasten käyttöön tonne arkiastialaatikkoon, ja alan täyttää vitriiniä noilla. 


Ja sitten jotain kivaa mulle. Tammikuussa aloittavalle koululaiselle. Koulua ajatellessa iskee ensin kauhee ahdistus ja stressi, miten mulla riittää vuorokaudessa tunnit. Vasta sen tunteen ylitettyäni, näen ne kivat jutut, uudet haasteet, innostuksen tulevaan. Ruokin innostustani hankkimalla valmiiksi uuden koululaukun. Golla, johon mahtuu läppäri omalle, sille suunnitellulle paikalleen. Lisäksi tilaa on kirjoille ja kalenterille, lompakolle ja erinäisiä taskuja kaikelle naiselliselle ja tarpeelliselle. Reilun kokoinen laukku myös muuhun vapaa-ajan käyttöön. Ja riittävän uni-sex palvelemaan myös muita perheen tarpeita. Toimii.





Munhan pitäisi laittaa nämä pakettiin, ja esittää jouluaattona yllättynyttä, eikö?

lauantai 14. joulukuuta 2013

Sisustettu?

"Sisustaminen on mission impossible samalla tavalla kuin täydellisen ulkonäön hankkiminen. Vaikka kuinka yrittää, niin aina repsottaa jostakin kohtaa. Täydellisen tyylikäs koti on mahdollinen vain lapsettomille ihmisille, joilla on aikaa ja varaa kierrellä antiikkiliikkeissä ostoksilla. Mitä he tekevät täydellisessä kodissaan? Senhän pitää aina olla siisti ja valmis sisustuslehden kuvaukseen? Koko ajan pitää olla valpaana ettei mikään korni, mutta tarpeellinen muoviesine pääse livahtamaan joukkoon."

Tämmöseen lainaukseen törmäsin Facebookissa. Kaveri kehotti tilapäivityksen kirjoittajaa olemaan stressaamatta, nostamaan jalat pöydälle ja antaa "kaaoksen" olla. Mulla sen sijaan heräsi pari ajatusta sisustamisesta.

Sisustaminen. Mitä se ylipäätään on? 

Onko se omien mieltymysten, värimaailman, tilojen käyttötarkotuksen toteuttamista itsensä näköisellä tavalla? Jotain, joka saa sut valitsemaan tiettyjä värejä, materiaaleja ja itselle mieluisia tavaroita ja kalusteita?Kauttaaltaan omaa silmää miellyttävän kokonaisuuden, joka ehkä noudattaa jonkinlaista kaavaa valinnoissa? Pahimmillaan se voi toki olla myös pakonomaista tekemistä, jonkun muun luoman mielikuvan toteuttamista, jotain, joka jonkun normin tai trendin mukaan on täydellisen tyylikkään kodin sisustus.

Haluanko mä täydellisesti sisustetun kodin? 

Mä haluan kodin jossa me viihdytään. Kodin, joka on meidän näkönen. Meille oma koti on unelmien täyttymys, josta me ollaan joka ikinen päivä onnellisia. Ensimmäisen kerran ollaan päästy tekemään alusta asti uutta, valitsemaan oman näköisemme materiaalit, suunnittelemaan ja toteuttamaan unelmiemme koti. Me ollaan päästy tekemään sitä yhdessä Kannustalolaisten kanssa, joille on vähintäänkin yhtä tärkeää, että koti on elämistä varten, ja asukkaidensa näköinen. Koti isolla K:lla. Meille ei ole yhdentekevää, miltä koti näyttää. 


Tossa Facebookista löytyneessä lainauksessa väitetään, että täydellisen tyylikäs koti on mahdollinen vain lapsettomille ihmisille, joilla on aikaa ja varaa kierrellä antiikkiliikkeissä ostoksilla. Tähän väitteeseen on tietysti  mahdotonta vastata ennen kuin on määritellyt käsitteen "täydellisen tyylikäs", mutta oletetaan nyt sen tarkoittavan mitä tahansa "sisustuslehtikelpoista" kotia. Suurin osa niistä ihmisistä, joiden koteja mä pidän kauniina, ja harkitun sisustettuina, on tavallisia, yllättävän usein lapsiperheiden koteja. Mutta minkä kriteerin mukaan pitää olla sisustettu, että voi puhua täydellisen tyylikkäästä kodista? 

Sisustaminen on oivaltavaa. Ei välttämättä isolla rahalla tehtyä, vaan sellaista, jossa näkee että asioita on mietitty. Tavaroilla on oma paikkansa ja tarkoituksena. Kauniisti sisustettuun kotiin ei välttämättä mene rahaa, aikaa tai vaivaa yhtään enempää kuin sisustamattomaankaan kotiin, sellaiseen, missä tavarat ja huonekalut ovat matkan varrella sattumanvaraisesti valikoituneet. On olemassa paljon ihmisiä, joille tavaroiden käyttöarvo on prioriteetti yksi, viis siitä mitä tavara näyttää. Sekin on ihan ok. Sattumanvaraisesti valikoituneetkin tavarat voivat olla omistajansa näköisiä, kaikki kauniita. Yhdessä ja erikseen. 


Herkästi sisustamisesta keskustellessa aihe lipsuu siivoamiseen. Oletukseen siitä, että kauniisti sisustettu koti pitää olla koko ajan tip-top, kuten tuo Facebook-lainauskin oletti, aina sen näköinen että se on valmis sisustuslehden kuvauksiin. Mun mielestä meillä on kaunis ja sisustettu koti, mutta ei kamala - ei tänne kyllä ketään voisi sopimatta päästää kameran kanssa pyörimään. Sisustetussa ja sisustamattomassa kodissa on ihan yhtä paljon siivottavaa ja järjesteltävää, jos haluaa kodin olevan puhdas ja siisti. Ei sillä ole mitään tekemistä sisustamisen kanssa. Päinvastoin, sisustettu, harkittu koti on helpompi pitää puhtaana, kun tilojen käyttötarkoitukset ja materiaalit on mietittyjä, ja jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. 

"Mitä he tekevät täydellisessä kodissaan?" 

Ihan niitä samoja asioita, mitä nekin ihmiset, joilla lattia on kirsikkalaminaattia, keittiön kalusteet pinttyneen kellertävää kerman sävyä, oranssit isotädin vanhat olohuoneen verhot ja sininen nahkasohva - kun kerran halvalla sai. Ruskeassa kirjahyllyssä puolentoista tonnin painosta 80-luvulla puhelinmyynnistä ostettuja tietosanakirjoja. Vuosikymmenten ajalta etelänmatkoilta tuodut posliininorsut ja muut kivat pienet matkamuistot hyllyn reunoja koristamassa. Ei kai se, että koti on sisustettu, tarkoita automaattisesti sitä, että eläminen on jotenkin estetty tai ei mahdu sekaan? 


Mun on ihan pakko rikkoa vähän illuusiota, ja kertoa, että meidän tiskipöydiltä löytyy likaisia astioita, keittiön pöytä täyttyy päivän mittaan tavaroista, lehdistä, mainoksista, lasten tavaroista ja kaiken maailman akkulatureista ja kameran ja läppäreiden varusteista. Olohuoneen keinutuoliin unohtuu päivän - joskus useammankin päivän vaatteita, joita ehkä vielä tarvii ennen kuin ne ovat tarpeeksi käytettyjä mennäkseen likapyykkiin. Lapset riisuvat ulkovaatteet keskelle eteisen lattiaa, koska me ei olla vielä löydetty järkevää paikkaa lasten omalle naulakolle. Mä korjaan ne siitä lattialta kaappiin - jos muistan ja viitsin. Siivouskomerossa ei ole tilaa imurille, joten se yleensä pyörii siellä missä sitä eniten tarvitaan. Kodinhoitohuone täyttyy pyykeistä. Polttopuista tulee roskia, rikkalapio ja harja jää usein koristamaan olohuoneen nurkkaa. Lasten huoneet on usein kuin pommin jäljiltä, vaikka kuinka yritän opettaa perus siisteyteen ja tavaroiden järjestyksessä pitämiseen. Aina ei oppi mene perille. Mutta perässä en kulje ja siivoa jälkiä. Oppivat ajan kanssa. 





Silti meillä on käynyt ammattivalokuvaaja kuvaamassa meidän kaunista kotia, ja meidän kodista tehdään juttu Kannustalolle, ja kuvia on tarkoitus käyttää mainoskuvina. Ajatelkaa. Tavallisten ihmisten tavallista kotia. Sitä samaa kotia, jossa arkena eletään ihan niinkuin missä tahansa kodissa. Uskon, että sisustuslehtien kuvissa esiintyvissä kodeissa on paljon samaa. Pienellä vaivalla kodista saadaan kuvauskelpoinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että aina olisi joka paikka tip-top 24/7. Tai ainakaan meillä ei ole. Ja mulla olisi hurjasti vielä sisustushaaveita toteutettavana, tämä koti ei ole koskaan valmis. Mä nautin siitä, mulle se ei ole stressiä. 

Kun tuo Kannustalon juttu julkaistaan, lupaan palata aiheeseen. Päästään vertailemaan, miltä sama koti näyttää ammattivalokuvaajan linssin läpi. Itseänikin jännittää. 

Minkälaisessa kodissa teillä asutaan? Onko se sisustettu? Pidätkö omaa kotiasi tavanomaisena? 

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Joulukuun 11 - Suklaakakkua

Aika kuluu ihan hurjaa vauhtia. Internetin historian huonoin bloggaaja ilmoittautuu taas, melkein viikko on mennyt täydellisessä blogihiljaisuudessa. On kyllä ollut työntäyteistä aikaakin, viikonloppu meni töissä, ja alkanut viikko niin ikään. Nyt sitten tuon pienen miehen räkätauti kuumeineen katkaisi viikon, ja jäätiin kotiin sairastamaan. Tämän viikon ehdoton hyvän fiiliksen tuoja blogeja lukiessa oli Viiden tähden arkea -blogista bongattu maininta oman blogin pääsystä yhdeksi suosikeista. Mun blogia oikeesti lukee joku? Ihan huippujuttu. Kiitos maininnasta!

Mulla on menossa sellanen joulun aikaan valmistava herkkulakko. Kuten mun rakkaat työkaverit tietävätkin, niin mähän olen sellanen ikuinen "muutama kilo tarttis saada pois" -laihduttaja. Jojottaja siis, sanan varsinaisessa merkityksessä. Alotan joka maanantai laihdutuskuurin, joka yleensä katkeaa herkutteluun jo viimeistään keskiviikkona, että voisin jo torstaina taas ryhdistäytyä ja aloittaa uudestaan - vaan sortuakseni viikonloppuna taas mässäilemään. Surkuhupaisaa! Tähän jos mihin laittaisin sen hymiön, jollen olisi luvannut alunperin tehdä tästä blogista täysin hymiötöntä.

Kahvikupin seuraksi tähänkin hetkeen sopisi paremmin kuin mikään pieni pala jotain ihanaa, makeaa. Mutta koska mulla on itsekuri tallella (vaikka tänään on jo keskiviikko!), tyydyn muistelemaan muutaman viikon takaista kakkua jonka leivoin töihin opiskelupaikan saamisen kunniaksi. Se, jos mikä oli makea, ihan överimakea, mutta NIIN herkullinen. Parhaimmillaan vielä vähän lämpimänä, kylmän vaniljajäätelön kanssa.

Nauttikaa, tässä se tulee!

"Maailman paras suklaakakku". Sikelle kiitos tästä mahtavasta reseptistä. Muokkasin reseptiä aavistuksen, vähensin sokerin määrää ja espresson sijaan keitin tavallista vahvemman kahvin. Käytin tavallisen tumman suklaan sijaan appelsiinin makuista Fazerin tummaan suklaata.

3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 dl tummaa kaakaojauhetta
2 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
3 dl tummaa suklaata rouhittuna epämääräisesti
2 dl voisulaa
4 munaa
1 dl vahvaa kahvia

Ohje on helppo: 

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää muut aineet ja sekoita huolellisesti. Vuoraa kakkuvuoka leivinpaperilla. Paista 180 asteessa 25-30 min. Paiston loppupuolella tarkista kypsyys puutikulla, taikina saa tarttua vielä vähän, niin että kakku jää keskeltä tahmeaksi. Älä paista liian kypsäksi!








Kakun voi kuorruttaa suklaalla, jos tuntuu ettei sitä vielä ole tarpeeksi, sulata mikrossa tai kattilassa vesihauteessa tummaa suklaata, notkista lisäämällä sekaan nokare voita. Kaada suklaa kakun päälle puolihuolimattomasti. 

Ja vinkki vitonen vielä niille, joilta nyt löytyy kaapista se kovettunut fariinisokeri. Lisää pussiin reilu tilkka vettä ja sulje tiiviisti. Kyllä se pehmenee. Ihan oikeesti!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Joulukuun 6

Kauniin valkoista itsenäisyyspäivää!

Ulkona on saatu tänään lunta tänne eteläänkin, ihan niin että lapset pääsi mäenlaskuun omalla pihalla. Voi sitä riemua. Kuului varmaan naapurikylälle asti iloinen meno ja kiljahdukset kun kuperkeikan kautta päädyttiin penkkaan kerta toisensa perään. 

Sillä aikaa kun lapset törmäili kiviin, kantoihin ja toisiinsa, äiti katseli maailmaa kameran etsimen läpi. Päätin vähän harjoitella hämärässä kuvaamista, tai itseasiassa lopulta lähes pilkkopimeässä. Viihdyin niin hyvin, että herkulliseksi iltaruuaksi ajateltu kukkakaali-kesäkurpitsa-pekoni-gratiini paloi uuniin. Kerrankos sitä nyt unohtaa, kun lähtee "vähän käymään" ulkona? Mäkkäriinkin on reilu 20 km, joten illan kysymys kuuluu: Mitä tänään syötäisiin? 

Jottei hukkaan olisi mennyt, niin laitetaan nyt pari kuvaa näytille. Harjoitustahan tämä homma vaatii, mutta eikös se niin mene, että ensin otetaan tuhat huonoa kuvaa, ja sitten ehkä oppii ottamaan yhden hyvän?


Harmaa Aurora. <3


torstai 5. joulukuuta 2013

Joulukuun 5 - Piparkakkuja

Joulun ensimmäiset piparkakut syntyivät tänään. Valmiina ostettu taikina, ja lapsilla vapaat kädet. Piparien ei tarvitse olla saman kokoisia, eikä saman paksuisia, eikä edes tasaisia. Osa paistuu enemmän, osa vähemmän, ja kaikki maistuu kuitenkin hyviltä. Osasin olla pingottamatta ja antaa lasten tehdä. Melkoinen suoritus tämmöseltä suorittajalta! 



keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulukuun 4 - Valoa




Veronpalautukset. Yksi vuoden odotetuimmista päivistä. Jouluakin mahtavampaa. 

Meillä ollaan tosi huonoja säästämään muuten kuin maksamalla verottajalle vähän isommalla prosentilla kuin olisi välttämätöntä. Ja yhtä ihanaa on joka vuosi ikäänkuin ansaita vähän ylimääräistä, vaikka omia talteen laitettuja rahojahan ne on. 

Järkiostoksiakin tehtiin, toiseen autoon uudet kitkarenkaat, ja kakkosauto maksettiin kokonaan omaksi, muutamat hassut viimeiset erät. Vielä pitäisi huollattaa tuo ykkösauto, sen viime vuotinenkin määräaikaishuolto kun jäi tekemättä... 

Mutta kävin mä vähän vaatekaupoillakin. Sain viettää muutaman tunnin ihan yksin kierrellen ja sovitellen vaatteita. Löytyi jotain kivaa päälle pantavaakin, kotiin tuomisiksi. Yleensä mä en löydä mitään, mutta nyt kävi tuuri. Lupasin blogin aloitustekstissä, että täällä ei tulla näkemään päivän asuja tai saamaan muotivinkkejä, mutta katsotaan nyt, josko jossain vaiheessa lipsuttaisi tuostakin, löysin nimittäin melko ihanat housut ja neuleen, kivan paidan ja ihanat asuun sopivat korut, rihkamaa tietysti. Saattaa olla että rohkenen jotain paljastaakin, katsotaan kun pikkujoulut lähestyy...

Jouluteemaan kävin ostamassa parit kivat koristevalot. Ihanaa tunnelmaa melko pienellä sijoituksella.