perjantai 23. toukokuuta 2014

Positiivisen ajattelun peruskurssi

Kesä ja kärpäset. Tosin kärpäsiä ei oo vielä hirveesti. Ei onneks hyttysiäkään. Hellettä sitten senkin edestä.

Mä luen kateellisena muiden blogeista sitä, miten hienosti pihat etenee, tulee leikkimökkiä ja pihavajaa, autotallia ja pihakivetyksiä. Meidän pihaa kuvaa edelleen parhaiten sana "saharasimulaattori". Pengerryksiin tulevat kivet on edelleen yhtenä isona kasana tontin nurkassa, ja etupiha on maatöiden aikaista karkeaa mursketta. Kulku etuovelle on maailman epäkäytännöllisimmän murskeluiskan kautta. Ei kauheen kiva. Nyt on onneksi päästy asiassa sen verran eteenpäin, että kaivurin tulo on sovittu lähitulevaisuuteen, kun tuosta naapuritontilta kone kuskeineen vapautuu. Etupiha saadaan toivottavasti askeleen lähemmäksi valmiimpaa, ja ylätasanteelle nostettua savi ja multa nurmikonpohjaksi. 


Viljelylaatikoihin on ilmestynyt elämää. Perunan versot on noussut pintaan ja kurkottavat valoa kohti, porkkanat on kylvetty ja salaattilaatikosta pilkistää pienen pieniä Rucolan taimia mutkittelevissa riveissä. Kuka lie laittanut siemenet vinoon vakoon?

Peruna

Sirot pienet työvälineet..?
Rucolaa





















Tää positiivisen ajattelun näkökulma tuli nyt siitä, että vaikka täällä on kaikki ihan kesken, ja äkkiseltään katsottuna kukaan ei ole tehnyt mitään pihan eteen, niin kun oikein tarkkaan katsoo, voi löytää muutamia pieniä juttuja joissa on jo yritystä kauniimman pihan puolesta. Ystävältä saadut pienet perennan taimet ovat löytäneet paikkansa kiven koloista sellaisista paikoista, joita ei enää kovasti myllätä. Ja meidän onnemme on kaunis luonto ympärillä, luonnonkivet, mustikanvarvut, sammalet ja kanervat. Niitä on parhaamme mukaan yritetty säästää pihapiirissäkin, ja tavoitteena on joskus luoda sellainen piha, jossa rakentaen tehty piha yhdistyy kauniisti olemassaolevaan luontoon. 

Pikkutalvio ja joku muu johon tulee ehkä sininen kukka?
Taisi siinä olla joku suikeroalpikin?

Pieniä maksaruohon alkuja ison kiven päällä



Kivien lomasta paikkansa löytänyt Kissankäpälä?

Mustikat omalta takapihalta...
...ja etupihalta.

Mättääseen unohtunut halkoprojekti hukkuu varvikkoon

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Hiekkaa, kiviä, hiekkaa ja kiviä. 


2 kommenttia:

  1. Teillä on kauniin värinen koti ja kotikin on kaunis! Mitä sävyä se mahtaa olla, jos muistat? :)
    Meillä maalaus urakka aloitettu, mutta mietein, että meniköhän liian tummaksi...:/ Harmaa oli tavoitteena...:D se on vaikea väri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, kiva kuulla että tykkäät. :)

      Ulkomaali on messuauroran harmaa, eli Teknoksen värikartasta sävy NCS 2502 Y ja valkoiset osat taittavat harmaaseen myös, sävy on 7122. Väri elää tosi kauniisti luonnon ja vuodenaikojen mukana, välillä näyttää hyvinkin harmaalta, välillä vihertää, välillä näyttää pellavan väriseltä. Harmaa on kyllä tosi vaikea väri. Itse tein sävyä valitessa jopa sitä, että ajelin uudemmilla asuinalueilla katsomassa talojen värejä, ja kiinnostavat talot kävin koputtamassa ovella ja kysymässä "anteeksi, teillä on tosi kauniin värinen talo, mikä maali teillä on?" :D Päädyttiin kuitenkin perinteiseen Auroran harmaaseen.

      Toivottavasti löydätte sopivan sävyn!

      Poista