Peltileipää

Otsikko ei viittaa leivän makuun eikä rakenteeseen, vaikka äkkiseltään niinkin voisi luulla kun mä alan leipomaan. Eri variaatioita sämpylätaikinoista on tullut kokeiltua lähiaikoina, ja tämä ihana onnistuminen on jaettava myös teidän kanssa. Tuore leipä ja se tuoksu kotona on jotain ihan mahtavaa, ja leipomiseen voi ottaa myös noita muuttujia (lapsia) mukaan, jos hermo kestää leipomisen jälkeen imuroida se toinen 12 dl jauhoja pitkin lattioita ja keittiön laatikoita... Pieni hinta kuitenkin siitä ilosta?

Leivän ohjeen sovelsin Myllärin Rouheisten luomusämpylöiden ohjeesta, taisipa tosin kotoa löytyvät jauhot olla ihan tavallisia Myllärin sämpyläjauhoja joista osan ohjeen jauhomäärästä vaihdoin kaurahiutaleisiin (n.1dl) ja vehnäleseisiin (n.1dl), ja öljyn vaihdoin voisulaan. Taisin oikaista taikinan alustuksessakin vähän, ja tehdä sen kerralla valmiiksi, kohottaa kulhossa liinan alla, vaivata, leipoa pellille ja kohottaa siinä liinan alla vielä kertaalleen. Kannattaa kokeilla rohkeasti, vaikkei kovin kummoinen leipuri olisikaan. Jos mä olen onnistunut, kuka vaan voi onnistua. 

Tuo Myllärin ohje sämpylöihin löytyy esim. täältä. 

Oman taikinani leivoin pellille n. 2,5 cm paksuksi tasaiseksi levyksi, jonka kohotin ja painelin veitsellä valmiiksi annospaloiksi, tökin haarukalla reijät. Pintaan sivelin voi-öljyseosta, johon oli sekoitettu kuivattuja yrttejä ja tuoretta valkosipulia, tilkka sitruunan mehua ja hunajaa. Uunissa paistoin 225 asteessa n. 15 minuuttia, kannattaa tarkistaa että pohjakin kypsyy hyvin, jää herkästi keskeltä pohjasta vaaleammaksi kun tekee sen tuommoiseksi isoksi levyksi. 

Lopputulokselle saatiin tiukan raadin hyväksyntä.